• Admin

SUOMEN VAIETUT SOTARIKOKSET

No okei, eivät ne aivan kokonaan vaiettuja ole, vaan julkista tietoa. Ei näitä asioita kyllä ole paljon mainostettukaan. Suomalaisten pahat teot sota-aikaan ei ole mikään mieluinen keskustelun aihe, mutta ei mikään estä käymästä niitä hieman läpi.


Yleisesti ajatellaan, että Suomella on kunniakas historia, mitä tulee näihin sota-asioihin. Ja tottahan se onkin. Itsenäisyyden säilyttäminen oli hieno ja äärimmäisen tärkeä ja arvokas asia, joka vaati paljon. Veteraaneja arvostetaan, samoin muitakin siihen aikaan eläneitä. Valitettavasti elossa olevien joukko on käynyt pieneksi näin ajan mittaan.


Yllättäen aivan viime aikoina tämän jutun kirjoittaja on törmännyt pariin asiaan, jotka väkisinkin hieman vähentävät sitä kunniaa, mikä sotavuosiin on liittynyt. Sädekehä on himmennyt niin sanotusti. Kuinka paljon se sitten on himmennyt... vaikea sanoa. Ei niin hirveästi, mutta ehkä vain sen aikakauden realiteetit ovat tulleet esille. Suomalaiset eivät olleetkaan niin reiluja ja rehtejä kuin olisi kuvitellut.


Mikko Porvalin kirjoittama kirja Vakoojakoulu paljastaa Suomen lähettäneen paljon vakoojia Neuvostoliiton puolelle sotavuosina. Kirjasta saa sen käsityksen, että varmaan aina tai lähes aina vakooja lähetettiin matkaan vihollisen univormussa. Tämähän oli kielletty sodankäynnin säännöissä jo tuohon aikaan, ja Suomi oli sitoutunut noudattamaan näitä kansainvälisiä lakeja.

Neuvostoliitto ei ollut allekirjoittanut sopimusta kansanvälisten lakien noudattamisesta. Luultavasti tämän takia Suomikaan ei katsonut tarpeelliseksi tehdä niin. Lisäksi Suomelta oli jäänyt valmistelematta maan omaan lainsäädäntöön nämä asiat, vaikka aikaa olisi ollut kymmenen vuotta.

Tämä Tiedustelijainkoulu värväsi venäläisiä sotavankeja vakoojiksi. Kansainväliset lait kieltävät myös tämän, sillä vankeja ei saisi käyttää sotatoimiin.

Kirjan kirjoittaja on pohdiskellut näitä moraalisia ja lainopillisia kysymyksiä monelta kantilta. Silti varsinkin näin nykyaikana voidaan kopauttaa nuijalla pöytään ja todeta Suomen rikkoneen kansainvälisiä lakeja sodankäynnistä.


Siltä varalta jos et lue kirjaa, tässä seuraa muutamia pikku "juonipaljastuksia":

Neuvostoliittoon lähetettyjen vakoojien/asiamiesten määrästä ei ole tarkkaa tietoa, sillä kirjalliset dokumentit on pitkälti tuhottu ja toiminta oli muutenkin erittäin salaista. Arvioiden mukaan heitä oli reilusti yli 100, jopa 200 henkilöä. Se on suuri määrä vakoojia.

Suurin osa heistä kuoli tai antautui heti Neuvostoliitossa. Monet suunnistivat luultavasti kotiin. Vain harvat palasivat, hieman useampi onnistui lähettämään tietoja ennen kuin kävi huonosti.

Noiden salaisten asiamiesten tehtävät ovat olleet erittäin vaikeita, varsinkin silloin kun pitäisi soluttautua muiden ihmisten joukkoon. Ja jos vielä pitäisi omin neuvoin palata takaisin Suomeen vaikka parin sadan kilometrin päästä. Ei ihme, jos suunnitelma ei toteutunut täydellisesti.


Kirjan kirjoittaja Mikko Porvali on entinen rauhanturvaaja, ja hänen isoisänsä Antti Porvali tunnettiin Suomen kaukopartiomiesten piirissä. Hän oli Tiedustelijainkoulussa tulevien vakoojien opettajana.

Usein vakoojat lähetettiin matkaan laskuvarjoilla. Kerran yksi heistä koitti viedä Antti Porvalin mukanaan lentokoneesta. Aika jännittävää.

Mielenkiintoista oli sekin, kun eräs virolaistaustainen vakooja onnistui löytämään aiemmin tuntemattoman sukellusvenesataman Arkangelin läheltä. Saksalaiset arvostivat tätä tietoa.

Toinen merkittävä onnistuminen oli sellainen, kun Neuvostoliitosta palannut asiamies toi mukanaan tietoja, joiden perusteella saatiin kiinni Suomessa toiminut vakoojarengas.


Kirjan säväyttävin kertomus on sellainen, kun Neuvostoliitto onnistui saamaan oman vakoojansa sotavangin roolissa Suomen Tiedustelijainkouluun. Tämä mies käytti nimeä Stepan Dmitrjevits Gumenjuk, ja hän toimi koulussa peräti yli kahden ja puolen vuoden ajan.

Niinpä monet kerrat Neuvostoliitossa oli jo etukäteen tieto siitä, milloin ja minne vakooja Suomesta oli tulossa.

Mielenkiintoinen kirja.



Sitten toinen mieltä kaihertava asia liittyen sodankäyntiin ja suomalaisiin. Se on poimittu Helsingin Sanomien HS Viikko -lehdestä.

Jutussa kerrotaan Esa Anttalasta, joka on kirjoittanut monia kirjoja sota-ajan partioretkistä ja muustakin tiedustelutoiminnasta. Jutun kirjoittaja Jarmo Huhtanen on kiinnittänyt huomiota näiden kaukopartioista kertovien kirjojen venäläisten kohtaloihin. Tai ainakin hän on tehnyt oletuksia. Näin hän kirjoittaa:


Mahdollisesti Anttalan pohdiskeluihin vaikuttivat myös teot, joista kaukopartiokirjallisuudessa ei vieläkään juuri puhuta. Kaukopartiot ottivat matkoillaan vankeja ja törmäsivät siviileihin, mutta näiden kohtalo jää kertomuksissa hämäräksi.

Anttalan kirjoissakin kerrotaan, kuinka partiot kuulustelivat matkoilla kiinni ottamiaan vankeja. Sen jälkeen partiot jatkavat matkaansa, mutta vangit katoavat tarinasta vailla mitään selitystä. On helppo arvata heidän kohtalonsa.


Jaahas. Aika varman oloisia syytöksiä. Olen itsekin lukenut paljon noita kirjoja, mutta jotenkin tällaiset asiat eivät ole jääneet mieleen. Ehkä olin lukiessa niin nuori, etten kiinnittänyt asiaan huomiota, ja nykyään ihmiset ovat muutenkin valveutuneita näissä ihmisoikeusasioissa.

Varmasti suomalaisetkin ovat ampuneet vankeja. Sitä on tapahtunut monissa maissa, lähteitä ei tarvitse etsiä.

Ihan viime vuosinakin on tullut ilmi australialaisten ja amerikkalaisten sotilaiden tekemiä murhia.

Toisaalta USA:n ja Afganistanin sotaan liittyvässä elokuvassa nimeltä Lone Survivor amerikkalainen partio tekee toisenlaisen päätöksen. Tositapahtumiin perustuvassa elokuvassa partio törmää siviileihin ja ottaa heidät vangeiksi. Järkevintä olisi vaientaa vangit ja jatkaa tehtävän suorittamista, mutta koska se olisi väärin, he vapauttavat vangit ja asettavat itsensä hengenvaaraan.

Tähänkin verrattuna on aika tylyä ajatella suomalaisten ampuneen vankeja. Myös Tuntemattoman sotilaan uuteen versioon oli lisätty kohtaus, jossa suomalainen ampuu vangin. Se tuntui erikoiselta, mutta luultavasti sekin viittaa siihen, että tällaista tapahtui.

Eikös myös elokuvassa Rukajärven tie suomalainen ampunut löytämänsä haavoittuneen venäläissotilaan?


Ei tunnu kaukaa haetulta, että tällaisella olisi ollut vaikutusta myös venäläisten toimintaan. Jos suomalainen partio on joskus viiltänyt kurkun auki joltain siviililtä, niin olisiko tämä aiheuttanut partisaanien iskun korpikylien siivilejä vastaan?

Sanomalehti Karjalaisen erikoislehdessä, jossa muisteltiin sota-aikoja, käsiteltiin myös partisaanien tekemisiä. Siitä sai sellaisen käsityksen, että alun perin he tulivat korpikyliin koputtelemaan ovelle, luultavasti hankkimaan tietoja siviileiltä. Eivät ehkä tappamaan. Mutta kun siviilit alkoivatkin ampua vastaan, niin siitä eivät partisaanit tykänneet. Luultavasti he alkoivat pitää myös siviilejä vihollisina joita vastaan pitää taistella.

Toki sekin on luonnollista, että siviilit pelkäsivät partisaaneja eivätkä halunneet keskustella.


Vakoojakoulu -kirjassa Mikko Porvali mainitsee suomalaisten iskeneen tietämättään sairaalakäytössä olleeseen rakennukseen, kun he tuhosivat erästä huoltokeskusta. Tällainenkin asia voi vaikuttaa partisaanien toimiin. Ehkä tuohon aikaan on taivasteltu partisaanien tekemisiä, mutta ei ole niinkään osattu pohtia, että mitähän tuhoja ne Suomen partiot on tehneet rajan takana. Oletus on tietysti ollut, että ei suomalaiset mitään erityisiä raakuuksia tehneet. Normaalia, kovaa sodankäyntiä vain.


Ok, suomalaiset siis surmasivat vankeja, hyödynsivät sotavankeja ja tekivät heistä lainsuojattomia vakoojia joita odotti todennäköinen kuolema.

Lisäksihän Suomen historiaan synkimpiin lukuihin kuuluu juutalaisten lähettäminen Saksaan. Siellä ei moni varmaan selvinnyt hengissä. Näihin palautusvatimuksiin suostuminen oli sen ajan poliittisessa tilanteessa varmasti Suomelle edullista, mutta häpeällinen asia silti.

Samoin kuin koko yhteistyö natsi-Saksan kanssa. Siitä ei oikeasti tee mieli puhua. Suomihan teki yhteistyötä saksalaisten kanssa, natseista ei puhuta mitään.

Siihen ajatukseen on jo paremmin totuttu, että Suomi luovutti vankeja Neuvostoliittoon, ja siellä heitä ei välttämättä hyvin kohdeltu. On silti joitakin venäläisiä myös autettu turvaankin.

Vakoojakoulu -kirjassa mainittiin sotavankien kuolleisuuden olleen korkea Suomessa. Tämä oli hieman hämmentävää. Eikö heille olisi voinut antaa enemmän ruokaa, vai mihin he kuolivat?


Ei Suomenkaan historia siis ole aivan puhtoinen ja kunniakas, mutta mitäpä sitä enempää moralisoimaan. Sitä paitsi johan Suomen sisällisotaan liittyi runsaasti julmuuksia.

Myös Neuvostoliitto lähetti vakoojia Suomeen, eikä se tainnut ollut heidän tuhmimpien tekojen listalla kovin korkealla.

Pitäisikö ajatella niin päin, että aika ovelia ja kovia nuo suomalaiset, kun järjestivät sotavuosina vakoilutoimintaa?


Harmillista kyllä, Suomen sotilasporukoissa ei vieläkään ole kokonaan päästy eroon näistä epäasiallisista lieveilmiöistä. Aina silloin tällöin näitä juttuja käydään läpi oikeudessa asti.

Eikä ole montaa päivää siitä kun Yle lähetti ohjelman puolustusvoimien piirissä tapahtuvasta häirinnästä. Selkeästi siis olisi parantamisen varaa asenteissa ja toimintatavoissa vielä tänäkin päivänä.


MOT selvitti: Monta upseeria tuomittu seksuaalisesta häirinnästä ja työsyrjinnästä – everstiluutnantin mukaan "asiat pyritään hoitamaan poikien kesken"



Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

SUOMEN ILMAVOIMIEN VAARALLINEN PROVOKAATIO

Venäläisten lentäjien rauhallinen, syksyinen lentopäivä Itämeren yllä sai karmivan käänteen, kun Suomen ilmavoimien Hornet-hävittäjät syöksyivät ahdistelemaan rutiinilennolla olleita venäläisiä. Viatt