• Admin

SUOMEN TAPPIO AFGANISTANISSA VAIKEUTTAA SOTAVALMISTELUJA VENÄJÄÄ VASTAAN


Länsiliittoutuneiden miehitysvallan aikakausi Afganistanissa on siis päättymässä. Se on valtava tappio Yhdysvalloille, Natolle ja muille miehitykseen osallistuneille. Jälkipyykkiä pestään vielä pitkään, sen verran suuresta ja historiallisesta asiasta on kyse.


Tällä tappiolla on omat heijastusvaikutuksensa myös tulevaisuuteen. Haavojaan nuolevat amerikkalaiset, suomalaiset ja muiden maiden sotilaat miettivät varmasti, mikä meni vikaan ja mitä tästä voidaan oppia. Miksi emme onnistuneet? Mitä teimme väärin? Mitä olisi pitänyt tehdä toisin?

Juuri nyt itseluottamus ei ole huipussaan sotilasporukoissa. Seuraavissa kokouksissa ei tule olemaan kovin voitokasta ja itsevarmaa porukkaa koolla. Tämä on tavallaan hyvä asia. Afganistanin opetukset ja menetykset toivottavasti hillitsevät Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten haluja lähteä uusille sotaretkille ainakaan lähitulevaisuudessa.


Kun Yhdysvaltojen armeija laittomasti miehitti Afganistanin ja kutsui muut länsiliittoutuneet mukaan, monia yllätti se, kun suomalaisiakin sotilaita lähetettiin miehitysoperaatiota hoitamaan, ja vielä näin vaaralliseen paikkaan. Siihen asti rauhanturvaajia oli lähetetty astetta pienempien konfliktien jälkivartiointia hoitamaan. Afganistaniin Suomi sen sijaan marssitti raskaasti aseistettuja, luotiliiveihin pukeutuneita sotilaita, ja riskien tiedettiin olevan suuret. Ei ehkä muuten, mutta tienvarsipommit, miinat ja muut räjähteet olivat suuri uhka ja huolenaihe.

Siitä käytiin välillä keskustelua, oliko tämä "vain" rauhanturvaoperaatio, vai oliko Suomi sotaa käyvä maa. Välillä jotkut korkean profiilin asiantuntijatkin olivat sitä mieltä, että Suomi oli sodassa. Toisen tulkinnan mukaan Suomi oli sisällissodan osapuoli.

Puhe siitä, että suomalaiset olivat siellä mukana sodassa, oli varmasti monille ihan OK ja jopa aihe ylpeyteen. Monille suomalaisille sotilaille se oli pitkän uran ehdoton kohokohta, kun pääsi Afganistaniin. Kerrankin tapahtui jotakin, ja pääsi mukaan tositoimiin. Tai ainakin sotatoimialueelle.


Suomen televisiossa pyöri joskus ohjelma nimeltä Afganistan, jossa seurattiin suomalaisten rauhanturvaajien elämää. Siitähän välittyi selkeästi sellainen kuva, että jotkut melkein vesi kielellä odottivat, josko pääsisivät osallistumaan taisteluun. Se sitten tuotti pettymyksen tai turhautumisen, kun vain harvoille tarjoutui mahdollisuus laukaista aseensa.

Oikeastaan suomalaisten tehtäviin ei kuulunut taisteluun osallistuminen. Heidän tehtävänään oli hoitaa partiointia miehitetyillä alueilla ja kysellä kuulumisia asukkailta. Jos joutuivat vaaratilanteeseen, niin silloin heidän kuului suojautua ja poistua paikalta, minkä jälkeen havainnoista raportoitiin eteenpäin. Tiettävästi joskus tällaisissa tilanteissa päästiin ampumaan suojatulta vihollisen oletettuun suuntaan, oman joukon turvallisuuden takaamiseksi. Siitä ei ole tietoa, näkivätkö suomalaiset vilaustakaan kapinallisista. Luultavasti ei, mutta hyvä niin.

Yllättävän vähillä tappioilla sieltä selvittiin. Kaksi suomalaista kuoli Afganistanissa. Heistähän toinen menehtyi eräänlaisessa liikenneonnettomuudessa. Toinen joutui kyläpommin uhriksi. Kesällä 2021 suomalaiset sotilaat evakuoitiin turvaan jo ennen Talibanin suurhyökkäyksen alkamista. Se oli hyvä, ei tullut lisää tappioita enää vetäytymisvaiheessa.


Tosi vähän on puhuttu siitä, miksi Suomi osallistuu näihin rauhanturvaoperaatioihin. Alun perin suurin syy oli se, että Suomen sotilaat pääsevät yhteyteen muiden länsimaisten armeijoiden kanssa. Neuvostoliitto siis antoi Suomen osallistua rauhanturvaamiseen. Varmaan sekin oli joku kytkykauppa, ja vastineeksi Suomi teki jotakin yhteistyötä tai kauppaa Neuvostoliittoon.

Jo vuosikymmenien ajan rauhanturvaaminen on ollut hyvää harjoitusta Suomen armeijalle Neuvostoliittoa tai Venäjää vastaan käytävää sotaa varten. Vaikkei rauhanturvaoperaatioissa siis ole sodittu, mutta muuten on päästy toteamaan miten omat systeemit toimii. Ja otettu oppia muilta.

Nyt kyllä Suomen ja länsiliittoutuneiden sotavalmistelut Venäjää vastaan ovat vastatuulessa. Vuosikausia sitä varten on jo harjoiteltu ja tehty valmisteluja ja suunnitelmia, mutta Afganistanin miehityksen päättyminen tappioon ja kaaokseen on paha isku suunnitelmille Venäjän vastaisesta sodasta. Ennen kaikkea länsiliittoutuneiden uskottavuus on kärsinyt pahasti, ja luottamus niiden kykyyn suoriutua vaativista, pitkäkestoisista sotilasoperaatioista.

Afganistanin kaaos paljasti karulla tavalla länsiliittoutuneiden joukkojen johtotason vajavaiset taidot; puutteet taktisella puolella ja sitä kautta myös operatiivisessa toiminnassa.


Jonkin verran voidaan myös kysellä sen perään, tekivätkö nämä sotilaat todella parhaansa Afganistanin hyväksi? Oliko sittenkin kyse enemmänkin siitä oman uran kohokohdasta ja ainutkertaisen elämänkokemuksen hakemisesta, lopulta kuitenkin suhteellisen turvatussa toimintaympäristössä?

Toisaalta lienee myös niin, että kun länsimaisilla miehittäjillä oli käytössään valtavat budjetit tätä toimintaa varten, lähes rajattomasti verovaroja, niin se tavallaan laiskistaa. Käydään siellä vaan hoitamassa omat hommat ja on kuntosalit, hampurilaisravintolat ja elokuvateatterit omassa tukikohdassa. Siellä oli miehittäjille hyvät olot. Vihollisiakaan ei paljon näkynyt, välillä partiossa ollessa joku singon ammus lensi vuorilta.


Afganistanin armeijalle saatiin myytyä 70 miljardilla aseita ja varusteita. No, toki ne rahat, joilla Afganistanin armeija osti kalustonsa, tulivat lännestä. Kyse oli siis isosta bisneksestä. Lisäksi tietysti länsimaisten miehittäjien varusteet, ylläpito ja palkat ynnä muut olivat osa tätä bisnestä. Tarvikkeiden toimittajat ja yritysten omistajat tarvitsevat näitä konflikteja, jotta bisnes pyörii. Myös armeijat tarvitsevat konflikteja joihin osallistua. Siten saadaan lisää rahaa kilisemään kassaan valtioiden varoista, ja tämän tietysti maksavat veronmaksajat. Välissä ovat sitten poliitikot ja lobbarit.

Kuten tiedetään, nytkin on käynnissä kova lobbaus Suomen hävittäjähankintojen puolesta. Lobbareiksi on siirtynyt aiemmin armeijassa työskennelleitä henkilöitä. Näin nämä isot firmat, armeijat ja poliitikot haluavat kupata lisää veronmaksajien rahoja omaa toimintaansa varten.


Yksi merkittävä tekijä tämän Afganistanin miehityksen laihoille tuloksille ja pitkälle kestolle oli siis oman alan rahavirtojen kasvattaminen ja käynnissä pitäminen.

Suomenkin sotilaat olivat siellä ison bisneksen pelinappuloina.

Suomi on osa länsiliittoutuneita, ja länsiliittoutuneet tarvitsee vihollisia oman alan rahavirtojen

käynnissä pitämiseen. Vuodesta 2014 lähtien viholliskuvaa on luotu yhä enemmän sillä, että käännetään katseita Venäjän suuntaan, ja lisätään painetta itään päin. Afganistanin miehitys on lopussa, joten onkin mielenkiintoista nähdä minkälainen vyörytys itään päin on alkamassa. Afganistanista vapautuu todella paljon sotilaallisia resursseja, joille pitäisi saada käyttöä. Sotilasporukoissa ja siihen liittyvissä firmoissa halutaan varmasti varmistaa oman alan rahavirtojen pysyminen hyvällä tasolla. Seuraavaa konfliktia kohti mentäessä tarvitaan paljon myllytystä medioissa ja poliittisilla kentillä, jotta saadaan demonisoitua joku vastustaja, ja sitä vastaan kehitellään suuri, monikansallinen sotilasoperaatio.


Mutta tosiaan, Afganistan osoitti länsiliittoutuneiden heikkoudet, joten lisää harjoituksia tarvitaan ennen Venäjän mahdollista haastamista. Siellä nimittäin vastus tulee olemaan vielä kovempi kuin Afganistanissa, ja eri tyylinen. Viisainta olisikin jättää Venäjä rauhaan.

Jos länsiliittoutuneet ovat suunnitelleet sotaretkeä itäiseen Eurooppaan, aiheutti tämä tuore tappio varmasti ainakin muutaman vuoden viivästyksen. Uudelleenarviointia tarvitaan, ja lisää harjoituksia Suomessa, tulevalla taistelukentällä.


Myös Suomen armeijalla ja poliitikoilla on nyt paikka uudelleenarvioida toimiaan. Onko todella kannattavaa olla osa tätä Yhdysvaltojen johtamaa tappiollista liittoumaa ja pyöriä Naton porukoissa? Osallistuminen jonkun maan sisällissotaan tai kaukaisen maan miehittämiseen ei pitäisi olla se, mitä varten Suomen armeija on olemassa.

Suomi on ollut Saksan mukana valloittamassa Neuvostoliitolle kuuluneita alueita ja osallistunut kaukaisen Afganistanin miehitykseen. On lyöty päätä Karjalan mäntyyn ja afgaanien savitiilimuuriin.

Olisiko aika keskittyä Suomen puolustamiseen ja olla puolueeton rauhan rakentaja?



SUOMALAISET MIEHITTÄJÄT VETÄYTYIVÄT AFGANISTANISTA

(kuva: Reddit)








Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

SUOMEN ILMAVOIMIEN VAARALLINEN PROVOKAATIO

Venäläisten lentäjien rauhallinen, syksyinen lentopäivä Itämeren yllä sai karmivan käänteen, kun Suomen ilmavoimien Hornet-hävittäjät syöksyivät ahdistelemaan rutiinilennolla olleita venäläisiä. Viatt