• Admin

ONKO SUOMI TULEVAN SUURSODAN TAISTELUTANNER?

Nyt kun jatkosodan alkamista on muisteltu, on sanottava, että vuonna 2021 Suomen tilanne on hyvin samanlainen kuin vuonna 1941. Johonkin suureen täällä selvästi valmistaudutaan. Suomi sallii vierasmaalaisten sotilaiden kauttakulun ja sijoittumisen maamme alueelle ja luovuttaa lentokenttiä Venäjän pahimman vihollisen käyttöön. Aivan kuten ennen jatkosotaa.


Vain harva tietää vielä tässä vaiheessa, että milloin se suuri koitos alkaa. Itse asiassa vielä viime vuonna olin jotenkin siinä uskossa, että jos Baltian-Skandinavian alueella alkaa tapahtua jotakin ikävää, niin Suomi voi ihan hyvin pysyä erossa konfliktista, pysyä puolueettomana ja säästyä. Olipas se naiivisti ajateltu. Eikä tullut tarkemmin seurattua asioita.

Varsinkin kevään ja kesän dramaattinen käänne pahempaan on karulla tavalla paljastanut totuuden. Suomi on luovuttanut alueensa Venäjän vihollisten vapaaseen käyttöön, alistunut länsiliittoutuneiden käskettäväksi ja samalla asemoinut myös itsensä Venäjän viholliseksi.

Luonnollisesti tämä antautuminen ja luovuttaminen asettaa Suomen ja sen asukkaat järkyttävän suureen vaaraan. Ja se vaara on läsnä joka päivä 24 tuntia vuorokaudessa.


Jatkosotaan valmistautumista ja sen alkua sävytti erikoinen asetelma, kun Suomi olevinaan halusi tehdä eroa saksalaisiin, käydä "erillissotaa" ja huijasi Neuvostoliiton hyökkäämään Suomeen, hieman Mainilan laukausten tapaan. Mannerheimkin suuttui, kun kuuli Hitlerin julistaneen suomalaiset saksalaisten liittolaisiksi.

Samanlainen näytelmä on käynnissä nytkin. Suomi ei virallisesti ole Naton jäsen, mutta kuitenkin täysillä mukana "kumppanimaan" statuksella. Ja yhteistyötä tehdään kaikkien länsiliittoutuneiden kanssa. Suomi on siis itse aiheuttanut sen, että vaara uhkaa joka hetki. Se on erittäin kummallista. Eikö Suomen armeijan ja poliitikkojen tehtävä ole juuri varmistaa turvallisuus ja rauha Suomen alueella? Tämä kehitys, nämä teot ja valinnat eivät todellakaan edistä rauhan säilymistä, vaan ovat kuin haaste: olemme valmiita mittelemään voimiamme ja olemme harjoitelleet hyvin sitä varten näiden kaverien kanssa. Antaa tulla vaan!

Ovat melkoisen sopan keittäneet. Nyt vaan odotellaan, milloin puuro palaa pohjaan.

Miten kansalaiset voisivat nukkua yönsä rauhassa ja olla levollisin mielin, kun sodan uhka leijuu ilmassa, suihkuhävittäjien kiito vavisuttaa ikkunoita ja tykkitulen kumu tuntuu lähestyvän?


Pahinta tässä asiassa on se, kun Suomi on tehnyt itsestään kansainvälistä ei-kenenkään-maata, jossa länsiliittoutuneet läheltä ja kaukaa saavat harjoitella tulevaa suursotaa varten.

Eihän sitä sotaa kannata käydä etelämmässä, kun siellä on niin paljon asukkaita. Baltiakin on jotenkin hankala. Mutta tuo Suomi... siinäpä sopiva taistelukenttä. Syrjäinen, harvaan asuttu ja oikein sopivassa kohdassa. Tuonne se suursota on hyvä "ulkoistaa".

Hyväuskoiset suomalaiset on sitten huijattu mukaan tähän kuvioon. Ovat vaan ilahtuneita, kun isoja poikia kiinnostaa Suomen tekemiset ja saavat vähän maistiaisia suuren maailman meiningistä.

Kuvitellaan tämä asia toisinpäin. Entä jos vaikka joku uskonnollisten valtioiden yhteenliittymä haluaisi tuhota Euroopan, ja Venäjä antaa heidän harjoitella omalla maallaan, tuossa lähellä Suomen rajaa? Minkälaisia ajatuksia tämä herättäisi?


Sellainenkin kumma piirre tässä asiassa on, että vaikka Suomi on liittynyt länsiliittoutuneiden puolelle, ei silti ole varmuutta siitä, tuleeko jotakin ulkomaisia joukkoja Suomen avuksi tarvittaessa vai ei. Helsingin Sanomien mukaan Ruotsi sanoo olevansa valmis lähettämään sotilaita Suomeen, mutta jos tositilanne tulee, ei Ruotsin apu ole selviö. Sitovaa sopimusta ei ole tehty, ja tämä yhteistyön toteutuminen varmaan riippuisi tilanteesta ja olosuhteista.

Ja kun Suomi ei ole virallisesti Naton jäsen, niin siltäkään suunnalta ei ehkä sitten kuitenkaan ole odotettavissa mitään.


Suomen kannalta tämä leimautuminen Naton ja USA:n kumppaniksi on siis high risk, low reward -tilanne. Riskit ovat monin verroin suuremmat kuin mahdollinen hyöty. Siksi onkin käsittämätöntä, kuinka Suomi on lähtenyt mukaan tähän peliin.

Ehkä tässä ilmiössä onkin kyse ryhmäpaineesta, sosiaalisesta paineesta kuulua porukkaan ja olla niin kuin muutkin, mennä muiden mukana. Aivan samoin kuin Suomi haluaa miellyttää isoja EU-maita ja antaa niille rahaa, jotta saadaan istua samassa pöydässä ja vaihtaa muutama sana. Sen eteen ollaan valmiita uhraamaan paljon. Menköön vaikka koko Suomi konkurssiin ja tulkoon vaikka ydinsota.

Todellisuudessa EU:ssa Suomen asiat kiinnostaa yhtä vähän kuin suomalaisia kiinnostaa Albanian asiat. Ja Natoa ja Yhdysvaltoja ei kiinnosta se, mitä ne voivat tehdä Suomen hyväksi, vaan mitä Suomi voi tehdä niiden hyväksi ja Venäjän kiusaksi.


Puolueettoman "erotuomarin" ja puskurivaltion rooli olisi ollut hyvä ja riskitön valinta Suomelle. Tätä asemaa meillä ei enää ole, vaan olemme valmiita uhrautumaan muun maailman taistelutantereeksi.

Näinä aikoina USA ja Venäjä tekevät erilaisia laskelmia ja mallinnuksia, skenaarioita mahdollisen sodan alkamisesta ja kulusta: montako suomalaista siviiliä ja sotilasta menehtyy, jos he hyökkäävät ensin täältä ja iskemme näillä ohjuksilla tuonne ja tuonne?

Jännittävää, vai mitä?



Tuleepa ihan mieleen erään laulun sanat 60-luvulta:


Vuonna siis sata ja viis on

Jo armonaika loppunut sun onneton

Hyvät kun mukanansa Luoja vie

Henkiin jos jäänyt yhtään lie


Vuonna siis sataviis nää

Luojan sanat maata järkyttää

"Tää saaste muka munko luoma ois?"

Näin lausui Luoja

Haihtui pois




ONKO USA VALINNUT SUOMEN TAISTELUKENTÄKSEEN?


VALINTOJEN MAAILMA

SUOMI UHRATTU?

(kuvat Pixabay)



Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

SUOMEN ILMAVOIMIEN VAARALLINEN PROVOKAATIO

Venäläisten lentäjien rauhallinen, syksyinen lentopäivä Itämeren yllä sai karmivan käänteen, kun Suomen ilmavoimien Hornet-hävittäjät syöksyivät ahdistelemaan rutiinilennolla olleita venäläisiä. Viatt