• Admin

DONETSKIN KANSANTASAVALLAN OLYMPIAJOUKKUE

Vielä Tokion kesäkisoissa ei nähty Donetskin kansantasavallan omaa joukkuetta, mutta ehkä Pariisin kisoissa 2024 Donetskin lippu liehuu salossa, samassa rivissä muiden itsenäisten valtioiden lippujen kanssa. Avajaisissa joku menestynyt urheilija toimii Donetskin kansantasavallan lipunkantajana,

Toivottavasti siihen mennessä Donetskin itsenäistymisprosessi olisi jo edennyt maaliin asti, ja he ovat saaneet tunnustuksen itsenäisyydelle sekä oikeuden edustaa omaa maataan kansainvälisissä kilpailuissa. Tämähän vaatisi sen, että alueelle on saatu rauha ja sotatoimet ovat loppuneet. Donetskin tulisi myös perustaa kansallinen olympiakomitea, joka liittyy kansainvälisen olympiakomitean jäseneksi.


Donbassin alueen urheilijoille on suotava mahdollisuus harjoitella tulevia kilpailuja varten. Onhan monesti historiassa nähty, että rauhantyössä ja kansallisen eheyden rakentamisessa on urheilu ollut merkittävänä osa-alueena. Myös Donetskin kansantasavallassa urheilulla tulee olemaan rooli tämän nuoren valtion oman, kansallisen identiteetin luomisessa, ja myös kanssakäymisessä muiden valtioiden kanssa.

Nykyaikana Euroopassa on ollut vallalla suuntaus, jossa valtioiden rajoja halutaan häivyttää ja kansallismielisyyttä jopa pelätään ja halveksitaan. Jostakin syystä kuitenkin urheiluun liittyy paljon avointa nationalismia. Fanit pukeutuvat oman maan pelipaitoihin ja hoilaavat kansallislaulua käsi sydämen kohdalla. Yksilölajeissa heti kilpailun ratkettua kolmelle parhaalle heitetään oman maan liput. Sitten he poseeraavat televisiokameroille ja valokuvaajille lippujen kanssa ja juoksentelevat stadionilla lippuihin kietoutuneina.


Ajat on kehittyneet niin liberaaliin suuntaan, että olisi helppo kuvitella maailma, jossa olympialaisissa urheilijat eivät saisi pitää oman maan edustusasua, eikä palkintojenjaossa nostettaisi lippuja salkoon ja soitettaisi voittajan kotimaan kansallishymniä. Varmaan monien mielestä nämä ovat vanhanaikaisia tapoja, joilla turhaan korostetaan kansallisuutta ja sitä mistä maasta joku on kotoisin.

Todellakin, ei olisi ihmeellistä, jos haluttaisi pyrkiä pois niistä ajoista, kun urheilulla haluttiin korostaa oman maan, poliittisen systeemin tai rodun paremmuutta. Onneksi näin ei kuitenkaan ole urheilukisoissa.

Donetskin kansantasavallan on siis pyrittävä käyttämään urheilua pr-tarkoituksiin, niin kuin muutkin valtiot tekevät. Jo osallistuminen suurkilpailuihin tuo jonkin verran näkyvyyttä. Ja kuten todettua, tervehenkinen urheilu- ja virkistystoiminta vahvistaa myös yhteiskunnan sisäistä rakennetta ja kansalaisten hyvinvointia.


Jokaisella valtiolla on oikeus lähettää pari urheilijaa olympiakisoihin, vaikka nämä eivät olisikaan tehneet sellaisia tuloksia, joilla muutoin lunastetaan paikka kisoihin. Tämähän liittyy siihen, kun urheilun ilosanomaa halutaan levittää ympäri maapalloa. Niin se vain on, että monissa valtioissa urheilutoiminta on vielä nykyäänkin hyvin vaatimattomalla tasolla. Varsinkin naisten urheilun osalta.

Donetskin kansantasavallalla olisi täten oikeus lähettää yksi urheilija yleisurheiluun ja yksi uintiin Pariisin 2024 kisoihin. Mutta uskomme kyllä heidän pystyvän parempaan.


Tokiossa mitaleita meni muiden muassa Pohjois-Makedoniaan, Moldovaan, Syyriaan, sekä Fidziin kaksi kappaletta. 3,7 miljoonan asukkaan Georgiaan kahdeksan mitalia.

Kosovo on 1,7 miljoonan asukkaan sisällissodan runtelema hellhole, joka kiistanalaisesti itsenäistyi yksipuolisella ilmoituksella emämaastaan Serbiasta vuonna 2007. Alueelta lähti satoja tuhansia ihmisiä, luultavasti paljolti melko nuorta väestöä. Silti nyt sitten Kosovoon meni kaksi kultamitalia judosta.

Nämä ovat hyviä esikuvia Donetskin kansantasavallan urheilijoille. Sieltäkin voi nousta menestykseen. Ennemmin tai myöhemmin. Vaikkapa Donetskiin huomenna syntyvä lapsi voi menestyä urheilussa parinkymmenen vuoden päästä. Ei urheilu tietenkään kaikista tärkein asia ole, mutta ei sen roolia ole syytä väheksyäkään. Se on hyvä keino kasvattaa uusia sukupolvia ja urheilu symbolisoi kehitystä, eteenpäin pyrkimistä ja ahkeraa, pitkäjänteistä työntekoa tavoitteiden eteen.


Mitkä sitten ovat Donetskin alueen vahvuuksia urheilussa?

Urheilutietäjille Donetsk on tuttu nimi. Jalkapalloseura Šah’tar Donetsk on ollut usein mukana

europeleissä. Se voitti Eurooppa-liigan edeltäjän UEFA Cupin 2009, joka on toiseksi korkein taso Mestarien liigan jälkeen. Mestarien liigassa Donetsk on pelannut mm. Arsenalia ja Barcelonaa vastaan. Vuonna 2009 Donetskiin valmistui upea jalkapallostadion, jonne mahtuu 52000 katsojaa.

Kunhan Donetskin kansantasavallan itsenäistymisprosessi on edennyt riittävän pitkälle ja se on vakiinnuttanut paikkansa valtiona muiden rinnalla, tulee Huuhkajat varmasti joskus pelaamaan Donetskin maajoukkuetta vastaan. EM- tai MM-karsinnoissa, tai sitten muussa maaottelussa. Itse asiassa jalkapallon taso siellä päin on niin hyvä, että voidaan odottaa Donetskin kansantasavallan maajoukkueen pääsevän jopa EM-kisoihin. Pääseehän sinne peräti 24 maata ja Suomikin oli mukana.


Jääkiekosta muistamme KHL-seura Donbass Donetskin. Siellä pelasi suomalaisiakin: Petteri Wirtanen, Teemu Laine ja Tuomas Kiiskinen. Ehkä he olisivat halukkaita liittymään Donetskin kansantasavallan maajoukkueeseen?


Yleisurheilussa Donetsk on myös aktiivinen kaupunki. Siellä järjestettiin 2013 alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuskisat. Mukana oli esimerkiksi Norjan tähti Karsten Warholm, joka voitti moniottelun.

Seiväshyppääjälegenda Sergei Bubka on kotoisin Donetskista. Monena talvena kaupungissa järjestettiin seiväshyppykilpailut. Jelena Isinbajeva tehtaili maailmanennätyksiä kuutena vuotena peräkkäin. Vuonna 1993 Bubka itse ylitti kotikaupunkinsa hallissa maailmanennätyksen 615. Sen rikkoi ranskalainen Renaud Lavillenie vuonna 2014. Donetskissa.

Sergei Bubka on ollut Ukrainassa ministerinä, ja hän on hallituksen jäsen sekä kansainvälisessä olympiakomiteassa että kansainvälisessä yleisurheiluliitossa. Hän olisi varmasti valmis ottamaan vastaan Donetskin kansantasavallan olympiakomitean johtajuuden. On se varmasti hieno tilanne: olet urheilulegenda, oma kotiseutusi itsenäistyy ja pääset sinne johtotehtäviin edustamaan uutta kotimaatasi. Vaikea kuvitella suurempaa kunniaa. Tämä on kuin tähtiin kirjoitettu.


Donetskin kansantasavallassa asuu 2,2 miljoonaa ihmistä. Eihän se paljon ole, mutta luonnollisesti myös sieltä löytyy lahjakkaita ja ahkeria urheilijoita. Sisällissodan jäljiltä urheilutoimintaa pitänee aloitella melkein nollasta. Suomi olisi varmasti valmis tekemään yhteistyötä Donetskin kansantasavallan kanssa näissä urheiluasioissa.

Entisen Neuvostoliiton alueella on ollut suhteellisen yleistä se, että urheilijat vaihtavat kansalaisuutta. Esimerkiksi seitsemän venäläistä tennispelaajaa on ottanut Kazakstanin kansalaisuuden. Moni venäläinen on siirtynyt vuosien mittaan Israeliin.

Kun Krim siirtyi Venäjän haltuun, Ukraina möi seitsemän Krimillä asuvaa yleisurheilijaa 170 000 dollarilla Venäjälle. Joukossa oli keihäänheiton Euroopan mestari (ennätys 67m) ja Lontoon olympialaisissa mukana ollut moukarinheittäjä.

Venäjän jalkapallomaajoukkueessakin on pari muualla syntynyttä (Brasilia ja Latvia). Yksi maailman tunnetuimmista lentopalloilijoista, 218-senttinen olympiavoittaja Dmitri Muserski, on kotoisin Donetskin kansantasavallan alueelta. Siinä olisi maajoukkueelle hyvä johtohahmo.

Voi olla, että jotkut venäläiset urheilijat ovat valmiita hakemaan Donetskin kansalaisuutta, kunhan maa otetaan mukaan kansainvälisiin urheilukilpailuihin.







DONETSK


JOSKUS TÄMÄ LIPPU NÄHDÄÄN OLYMPIALAISISSA

(kuvat Wikimedia commons)

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

SUOMEN ILMAVOIMIEN VAARALLINEN PROVOKAATIO

Venäläisten lentäjien rauhallinen, syksyinen lentopäivä Itämeren yllä sai karmivan käänteen, kun Suomen ilmavoimien Hornet-hävittäjät syöksyivät ahdistelemaan rutiinilennolla olleita venäläisiä. Viatt